Yhteisöllisyydestä

Kaikkien näitten ikävien tapahtumien keskellä tuntuu olevan muotia puhua yhteisöllisyydestä. Mielestäni Timo Soini toi hyvin esiin vaaliväittelyissä nykyisen suomalaisen yhteiskunnan yhteisöllisyyden puutteen.

Jotenkin tässä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana koko yhteisöllisyys on romutettu. Käytännössä sitä ei enää ole. Se on ajettu alas tehostustoimien sivutuotteena. Kun aiemmin oli pikkukauppoja joka toisella nurkalla, naapurit näkivät toisiansa vaikkeivat olisi välttämättä tahtoneet. Siinä tuli ajatukset vaihdettua hyvin, kun päästiin ensin neljältä töistä ja piti kiirehtää kauppaan, koska kauppa sulkeutui viideltä. Ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin törmätä aina johonkin tuttuun ihmiseen, ja jos vaikka ei ollut tuttuja, niin hyvin äkkiä ventovieraistakin tuli tuttuja.

Toista on nykyisten hypermarkettien aikana - mennään kauppaan silloin kuin tahdotaan, hallit ovat niin suuria, että ei siellä kehenkään törmää. Ja jos sattuukin törmäämään, niin sitten vaivautuneesti vaihdellaan hyvät päivät, ja todetaan että "pitääpä tulla joku kerta käymään".

Toinen ikävä asia on luokattomat lukiot. Mikä ihmeen pakko se oli kaikki vaihtaa sitten kerralla luokattomiksi ? Itse kun kirjoitin ylioppilaaksi, oli luokaton kokeilu yhdessä koulussa suomessa. Jotenkin se sitten livahti kaikkien pakoksi. Mielestäni pitäisi olla vaihtoehto niille, jotka haluavat käydä luokallisen lukion. Olen varma että heitäkin löytyy.

Nykysuomalaisella on äärettömän hyvät mahdollisuudet pitää yhteyttä toisiin - jokaisella on kännykät, suurimmalla osalla netti kotonaan. On facebookit, irc-galleriat, cityt ja kaikki muut yhteisöllisyyspalvelut. Silti, uskallan väittää että suurin osa porukasta istuu kotonaan tuijottamassa, että onko joku laittanut viestiä tai että onko kuvan arvosana nousussa. Lisäksi, netin kautta toisen loukkaaminen on paljon helpompaa kuin naamakkain. Harvempi sanoo julki ilkkuvat ajatuksensa, jos on mahdollista saada välitön palaute takaisin. Netistä on mielestäni tullut oikea henkisten sala-ampujien mekka. Netiketti, jota aikoinaan niin kovasti mainostettiin ja sen käyttöä korostettiin, on unohtunut jonnekin kauas kauas taka-alalle.

Elikkäs ihmiset, nyt netin äärestä hus lukemasta turhia jorinoita ja kyttäämästä kaikenlaista. Huomenna, menkää käymään marketin sijasta lähikaupassa. Jutelkaa yhdelle ventovieraalle ihmiselle. Ja hankkikaa itsenne hyvälle tuulelle :)

(Ja voi siellä netissäkin lausua kohteliaisuuksia)

Koulu-uhkailusta

Jokelan surman muistopäivänä tuli taas ikäviä uutisia - monta koulua oli jouduttu tyhjentämään perättömien uhkausten vuoksi.

Oli nämä sitten pilaa tai ei, näihin pitäisi nyt kyllä alkaa puuttua kovemmalla kädellä. Muutenhan koko homma menee ihan mahdottomaksi. Lisäksi puhetta näitä uhkauksia kohtaan tulisi koventaa, sillä pikkuhiljaa nämä alkavat täyttää terrorismin tuntomerkit. Jos joku organisoitu järjestö olisi uhannut samalla tavalla kouluja, puoli suomea olisi vieläkin poikkeustilassa ja syyllisiä etsittäisiin kissojen ja koirien kanssa.

Suomessa nimittäin on terroristiksi leimattu pienemmästäkin syystä - aikoinaan Lipponen nimitti terroristeiksi kettutyttöjä, jotka vapauttivat pohojanmualla minkkejä häkeistään.

Olkootkin sitten nämä koulu-uhkailijat vitsaillen tai tosissaan, kouluissa kannattaisi alkaa puhua jo mahdollisista rangaistuksista mitä tällaisista uhkauksista saattaa saada. Tai muutetaan lainsäädäntöä siten että suuriin joukkoihin kohdistuvat uhkaukset luetaan aina terrorismiksi, ja tuomitaan sitten tiukempien lainsäädäntöjen mukaan. Alkaa olla jo aika näyttää että nämä uhkaukset otetaan vakavasti ja piste. Lentokentillähän tämä asia on jo toteutettu.

Tosin, tietenkin kuoleminen pommi-iskussa suomessa on vielä aika epätodennäköistä. Mutta, pitäisi alkaa myös miettiä että mistä se uhka tässä maassa tulee - ei eri uskontojen näkemyksistä, ei venäjältä, vaan meistä itsestämme ja siitä miten olemme viimeisen 20 vuoden aikana eristäytyneet muista ihmisistä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä omiin koloihimme. Tästä saankin seuraavan kirjoitukseni aiheen.

Juhlintaa ja veroja

Niin meni sitten nekin vaalit. Ameriikkaan valittiin oikeudenmukaisesti uusi presidentti. Tuntui että ilmassa oli jopa pientä vallankumouksen juhlinnan makua. Eikä ihme jos viimeisiä 8:aa vuotta ajattelee.

Hieman vaan vieläkin näin skeptikkona arveluttaa että mitä ne toistaiseksi vallassa olevat veitikat vielä keksivät. Ainakin nyt niillä on suunnitelmillaan huomattavan enemmän kiire kuin jos heidän ehdokkaansa olisi voittanut. No, tammikuun 20. päivään mennessä tapahtuu jos tapahtuu. Ehkä se porukka on jo saanut haluamansa jo.

Maanantaina julkaistiin taas verotulot. Itseäni himottaisi ostaa veropörssi, onkohan se jo ilmestynyt ? Mutta miten sen kanssa ilkeää mennä kassalle ? Jos ostaisi Jallun ja käärii veropörssin sen sisään. Niinkuin aikoinaan Jallu käärittiin keltaisen pörssin sisään.

Nyt ei erään tietyn projektin takia oikein ole kauheasti kunnallispoliittista sanottavaa. Mutta kun tämä kiire helpottaa, olisi tarkoitus alkaa tutkia sitä että mistä kunnanvaltuuston asioista saa tavallisena kansalaisena selvää. Tarkoituksena kun on perehtyä kunnallispolitiikkaan neljän vuoden aikana oikein kunnolla, ettei tarvitse aivan amatöörinä sinne lähteä.

Ensilumen byrokratiaa

No niin, ensilumet satoivat sitten Kuopiossakin. Pakkasta on luvassa ja autonrenkaita vaihdetaan kiireellä. Pakkasella näyttää Mullikkabladetin mukaan olevan myös Kuopion kaupungin talous, bladetin verkkoversiosta lukaisin että tulojen ja menojen tasapaino on 19milj. euron päässä.

Äkillistä ratkaisua tähän ei varmaankaan ole, mutta veikkaisinpa että puolivälin johtajia Kuopion kaupungissakin on liikaa, niinkuin monissa suurissa yrityksissäkin tällä hetkellä. Lisäksi byrokratia jyllää ja vie ihmisten motiivit ja kuluttaa rahat turhalla pyörittelyllä.

Byrokratiaa voi aina vähentää, itse kukin toiminnallaan. Vaikka tuntisikin olevan vain vaatimaton virkailija, pitäisi osata avata suunsa jos jokin asia tuntuu täysin älyttömältä. Voihan olla että johtajat eivät kaikkien vaihdoksien sun muiden jälkeen edes tiedä miten monimutkaisesti asioita hoidetaan ruohonjuuritasolla. Joten reippaasti vain heti suuta auki jos huomaa epäkohtia ja älyttömyyksiä. Kokemukseni perusteella tällaiset ehdotukset otetaan ilolla vastaan!